Me emme halua enää lisää keppejä teiltä

Yksi hallituskauden tärkeimmistä hankkeista on nuorten
yhteiskuntatakuun toteuttaminen. Tällainen käsite itsessään herättää jo
monia kysymyksiä. Millä tavalla julkinen valta voi toimia sitouttaakseen
ihmisiä yhteiskuntaan kunnon kansalaisina? Miten ja kuka saa
määritellä, mitä nuoret tarvitsevat, puhumattakaan siitä, mitä he
haluavat?

Suomalainen nuorisopolitiikka perustuu liian usein ylhäältäpäin
ohjaamiseen ja nuoria koskeviin erityistoimenpiteisiin. Nuoresta tehdään
kohde, johon toimenpiteitä suunnataan, ja liian harvoin subjekti, joka
saisi itse päättää ja valita tekemisistään. Tällaisen nuorisopoliittisen
ajattelun mukaan nuoret eivät tiedä, mikä heille itselleen on parasta.

Nuorisotakuun toteuttamisesta vastaa nyt ryhmä virkamiehiä, joille
syrjäytyminen määräytyy tilastojen perusteella. Taustalla on myös
kysymys siitä, miten kunnon kansalaisuus määritellään. Erityisen
suureksi ongelmaksi määritellään kouluttautumattomat ja työttömät
nuoret, joita pitää auttaa saamaan elämänsä takaisin raiteille.

Syrjäytyneistä
nuorista on Suomessa puhuttu niin paljon, että sana on lähes
mystifioitu. Syrjäytetyt ihmiset pääsevät kuitenkin harvoin itse
kertomaan ääneen, mitä syrjäytyneisyys heille itselleen tarkoittaa, ja
miten heidän arkea heidän mielestään tulisi parantaa. Sellaiset tarinat
puuttuvat, joissa kerrotaan miltä arki näyttää tilastojen ulkopuolella
tai numerona väärässä tilastossa.

Nuorisotakuulla halutaan selvästi hyvää. On myös selvää, että
nuorisotakuu on huomattavasti parempi toimenpide kuin esimerkiksi
pakkohakujärjestelmä tai Lex Soininvaara viime hallituskaudelta. Niillä
toimenpiteillä haluttiin ohjata nuoria tekemään “oikeita ratkaisuja”
uhkaamalla heitä köyhyydellä.

Yhteiskuntatakuusta ei kuitenkaan saa tulla tapaa pakottaa nuoria
pois ”syrjäytymisvaarasta” tukien menettämisen uhalla tai tapaa siirtää
nuoria yhdestä tilastosta toiseen. Yhteiskuntatakuusta ei myöskään saa
lisätä nuorten tekemää ilmaistyötä työharjoitteluiden muodossa. Myös
nuorella on oikeus asianmukaiseen palkkaan tehdystä työstä, olkoon
syrjäytetty tai ei.

Vasemmistolainen
malli yhteiskuntatakuusta painottaa nuorten toimeentulon turvaamista ja
nuorten valinnanvapauden lisäämistä. Nuorten asemaa ei paranneta
laittamalla nuoria mihin tahansa töihin, vaan tarjoamalla mahdollisuus
opiskeluun, oikeaan työhön ja taattuun toimeentuloon.

Sen puitteissa puututtaisiin nuorten asunnottomuuteen ja
asunto-ongelmiin asuntotakuulla, eli takaamalla jokaisen pääsy
edulliseen vuokra-asuntoon, sekä varmistettaisiin kaikkien pääsy
julkisten mielenterveys- ja päihdepalveluiden piiriin tarvittavan
nopeasti.

Vasemmistolainen yhteiskuntatakuu turvaisi nuorten ja kaikkien
muidenkin oikeuden toimeentuloon perustulon avulla. Perustulo antaisi
nuorille valinnanvaraa toteuttaa omia vahvuuksiaan esimerkiksi
opiskelun, työssäkäynnin ja yrittämisen saralla ilman että heitä
pakotetaan pelkiksi tilastoiksi hienommasta nuorisopolitiikasta.

liandersson
Vasemmistoliitto Turku

Li Andersson on Vasemmistonuorten puheenjohtaja. Andersson opiskelee kansainvälistä oikeutta Turussa, jossa hän toimii myös kaupunginvaltuutettuna ja vasemmistoliiton valtuustoryhmän puheenjohtajana. Andersson on Vasemmistoliiton puoluevaltuutettu sekä varakansanedustaja Varsinais-Suomen vaalipiirissä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu