Minihame yllä ei tarkoita kyllä

Elokuun alussa järjestettiin mielenosoituksia Helsingissä, Turussa ja
Tampereella, joihin osallistui yhteensä huikeat 7 000 ihmistä. Ihmiset
eivät lähteneet näin sankoin joukoin sateisena lauantaina vastustamaan
rasismia, eurokriisiä, leikkauksia tai ydinvoimaa. Lutkamarsseilla
osoitettiin mieltä jokaisen henkilökohtaisen koskemattomuuden puolesta
sekä raiskausten uhrien syyllistämistä vastaan.

Marssit alkoivat vastareaktiona poliisilausunnolle, jonka mukaan
naisten kannattaa olla pukeutumatta ”lutkamaisesti”, jos he haluavat
välttää raiskatuksi tulemisen. Lutkamarsseja on järjestetty ympäri
maailman ja niiden menestys on osoitus siitä, että sortavat
sukupuolirakenteet ovat ongelma kaikkialla maailmassa.

Suomen lutkamarsseissa on silti jotain erityistä, sillä ne keräsivät
niin suuren osallistujamäärän suhteessa muihin mielenosoituksiin.
Lutkamarssien menestys on Suomessa vastareaktio tasa-arvokeskustelun
maltillisuuteen sekä arvokonservatismin nousuun.

Perussuomalaisten vaalimenestys ja kristillisdemokraattien yhä
konservatiivisempi linja on tarkoittanut poliittisen keskustelun
takapakkia useilla kymmenillä vuosilla. Seksuaalivähemmistöjen oikeuksia
vastustetaan ja abortin saantia halutaan rajoittaa. Kumpikin puolue
vaikuttaa tavoittelevan yhteiskuntaa, johon kuuluu vain
heteroparisuhteita ja lapsiperheitä.

Suomi on vaikenemisen kulttuurin ja parisuhdeväkivallan luvattu maa,
jossa yhdeksän kymmenestä raiskauksesta jätetään ilmoittamatta.
Tasa-arvoa käsitellään edelleen lähinnä lainsäädännön uudistustarpeiden,
esimerkiksi samapalkkaisuuden ja vanhempainvapaajärjestelmän kautta,
mutta väkivallan ja ahdistelun sallivasta sukupuolijärjestelmästä
vaietaan edelleen. Seksuaalinen ahdistelu eri muodoissaan kumpuaa
sukupuolittuneista valtarakenteista ja niiden luomista asenteista.

Marssien vahvuus on ihmisten henkilökohtaisten kokemusten
politisoiminen ja näiden yhdistäminen yhteiskunnallisiin rakenteisiin.
Marssimalla osoitetaan, että kokemukset ovat yhteisiä tapahtuivatpa ne
missä tilanteessa tai paikassa hyvänsä. Tästä huolimatta lutkamarssien
merkitystä on käsitelty lähinnä karnevaalina.

Edelleen tuntuu olevan vaikeaa murtaa käsitystä siitä, ettei
henkilökohtainen voisi olla poliittista – eikä varsinkaan ideologista.
Vasemmiston tulee ymmärtää näiden marssien poliittinen merkitys sen
sijaan, että niitä vähäteltäisiin epäpoliittisina naamiaisina.

Marssimalla lyhyissä minihameissa rikotaan äänekkäästi hiljaisuutta
sekä näytetään keskisormea kangistuneille asenteille. Lutkaksi
pukeutuminen on tapa käyttää sinua vastaan käytettyä asetta omana
aseena. Se on tapa vapautua varsinkin naisiin kohdistuvista
pukeutumiskoodeista ja moralistisista käyttäytymisnormeista, jotka
rajaavat ihmisten seksuaalisuutta ja itsemääräämisoikeutta.

Lutkamarssit eivät ole karnevaali vaan politiikkaa.

Kolumni Kansan Uutisissa 4.9

liandersson
Vasemmistoliitto Turku

Li Andersson on Vasemmistonuorten puheenjohtaja. Andersson opiskelee kansainvälistä oikeutta Turussa, jossa hän toimii myös kaupunginvaltuutettuna ja vasemmistoliiton valtuustoryhmän puheenjohtajana. Andersson on Vasemmistoliiton puoluevaltuutettu sekä varakansanedustaja Varsinais-Suomen vaalipiirissä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu